Varjakan Kartanon rakennukset, Oulu

Oulun kaupunki myy Varjakan kartanon kaikki rakennukset (6 kpl). Maa-alue vuokrataan. Kts kohdetietokortti.pdf

Liitteitä rajallinen määrä ilmoituksessa, pyydettäessä voidaan antaa kaikki tarvittava ja/tai saatavilla oleva materiaali ennen tarjouksen jättämistä.

Kiinteä irtaimisto kuuluu lähtökohtaisesti kauppaan, lukuunottamatta vuokralaisten irtaimistoa. Esim. kota rannalla on vuokralaisen, mutta osto neuvoteltavissa ex-vuokralaisen kanssa. Irtain irtaimisto sovitaan erikseen.

Yleiskaava:

R/s. Loma- ja matkailualue, jolla ympäristö säilytetään. Alueella olevat rakennukset on korjattava niiden kulttuurihistorialliset arvot säilyttäen. Alueella tehtävistä korjaus- ja muutostoimenpiteistä tulee pyytää museoviranomaisen lausunto. Asuminen on mahdollista. Kts yleiskaavamääräykset liitteestä yleiskaava.

Valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristökohde:

Varjakan tilan historia alkoi 1600-luvulla, kun alue paljastui veden alta ja se asutettiin. Tila esiintyy Varjakka-nimisenä jo vuoden 1762 isojakokartassa, mutta sen perustamisvuodeksi mainitaan 1775. Näihin aikoihin Varjakassa oli kookas päärakennus, joka sijaitsi nykyisen pihapiirin kaakkoissivustalla pääty merelle päin. 1800-luvun alussa tilan isäntänä toimi Jaakko Eerikinpoika Warjakka.

Vanha Varjakka siirtyi Franzénin suvun omistukseen 1800-luvun puolivälin jälkeen. Frans Johan Franzén vuokrasi Varjakan tilan vuonna 1871 Oulun läänin pahatapaisten poikien kasvatuslaitosta varten. Varjakassa oli kaksikerroksinen päärakennus, jossa oli kymmenen huonetta, sekä lisäksi nelihuoneinen sivurakennus, kaksi makasiinia ja pieni navetta. Kasvatuslaitos toimi Varjakassa vuoteen 1880 saakka. Tuolloin tulipalo tuhosi tilan rakennukset.

Oululainen kauppamies Franz Johan Johaninpoika Franzén osti vuonna 1842 mantereella Ervastinkylässä sijainneen Kosusen tilan, johon kuului myös Varjakan saari. Vuonna 1852 hän perusti Varjakan saaren etelärannalle laivaveistämön ja hursti- eli säkkikangastehtaan. Ensimmäinen laiva, skuunari Alku, valmistui 1856, seuraavana vuonna valmistuivat parkit Franzen ja Suomi ja vuonna 1862 Salo, joka oli siihen asti suurin Suomessa valmistetuista laivoista. Hän rakennutti Varjakan saarelle Varjakan kartanon, jossa hän asui perheineen vakituisesti vuodesta 1875 lähtien. Vähitellen purjelaivojen valmistus loppui höyrylaivojen vallatessa rahtilaivaliikenteen. Varjakan laivavarvia käytettiin vuoden 1862 jälkeen vain laivojen korjauspaikkana, kunnes se purettiin 1919.

Merikapteeni Georg Gustaf Franzén myi Kosusen tilan ja Varjakan saaren Warjakka Trävaruaktiebulaget -puutavarayhtiölle 1800-luvun lopulla, ja rakennutti mantereelle tulipalossa tuhoutuneen Vanhan Varjakan paikalle uuden kartanon, joka valmistui vuonna 1900. Pihapiiriin kuului rannan suuntainen päärakennus, joka nykyään tunnetaan nimellä kapteenin talo, talli- ja ulkohuonerakennus sekä navetta.

1900-luvun alussa Vanhan Varjakan tila siirtyi Warjakka Trävaru-yhtiön omistukseen. Kartanon rakennukset muutettiin asuntoyhdyskunnaksi sahan työntekijöiden ja virkailijoiden käyttöön. Päärakennuksen alakerta jaettiin neljäksi asunnoksi ja yläkertaan rakennettiin kaksi yhden huoneen asuntoa. Navettarakennus purettiin ja sen tilalle rakennettiin nykyinen rakennus, jossa on kaksi asuntoa. Talli- ja ulkohuonerakennus muutettiin kolmeksi työläisten asunnoksi.

Sahayhdyskunta sekä saaressa että mantereella eli kukoistuskauttaan ja kasvoi voimakkaasti vuosina 1919-1928. Saha laajeni 12-raamiseksi ja saaren asuinyhdyskunta muuttui aikakautensa teolliseksi malliyhdyskunnaksi monine palveluineen. Rakennukset toteutettiin entisen lääninarkkitehti Harald Andersinin suunnitelmien mukaan. Rakentaminen ulottui myös mantereelle, ja Varjakan nokalle johtavien teiden varsille rakennettiin tiivis asuintalojen rivistö Andersinin suunnitelmien mukaan.

Varjakan sahan toiminta loppui vuonna 1929. Asuinrakennukset tyhjenivät vakinaisista asukkaista ja ne annettiin kesäasunnoiksi yhtiön työntekijöille sekä erilaisten seurojen ja yhdistysten leiripaikoiksi. Osa saaren rakennuksista ja kaikki mantereella pääteiden varsilla olleet rakennukset siirrettiin tai purettiin rakennusosiksi ja käytettiin uudelleen Pateniemen, Raksilan ja Nuottasaaren alueilla. Tyhjilleen jääneeseen Vanhaan Varjakkaan sijoitettiin sota-aikana satakunta venäläistä sotavankia. Jatkosodan aikana Varjakassa asui jonkin aikaa myös inkeriläisiä pakolaisia.

Varjakan alue siirtyi Oy Veitsiluoto Ab:lta Oulunsalon kunnan omistukseen vuonna 1987. Kartanon alueella sijaitsevat kolme rakennusta, jotka tunnetaan nykyisin nimellä Kapteenin talo, Lotina ja Hulina, kunnostettiin 1990-luvulla kahvila-, näyttely- ja kokoontumistiloiksi sekä majoitustiloiksi ja vuokra-asunnoiksi. 2013 kuntaliitoksen yhteydessä Varjakan alue siirtyi Oulun kaupungin omistukseen.