AMC Pacer X, 1976, Järvenpää

AMC PACER 1976 – TYÖVÄENLUOKAN LEVEIN EDUSTUSAUTO!

Nyt olisi tarjolla todellinen kansanauto! Ei mikään porvarillinen saksalainen premium-kottero, vaan Amerikan autoteollisuuden kosto idän vasemmistolle. Auto on väriltään niin punainen, että SAK puheenjohtajakin saattaa herkistyä.

Etsitkö autoa, joka ei kumarra oikealle, vaan seisoo vakaasti työväenliikkeen riveissä? Tässä se nyt olisi!

Vuoden 1976 AMC Pacer, taistolaisten väreissä.

Moottorina toimii 4,2-litrainen suora kuutonen, jonka jatkeena on automaattivaihteisto. Tässä on enemmän sylintereitä kuin hallituksessa rehellisiä ministereitä, ja automaatti vaihtaa vaihteet yhtä varmasti kuin suomalainen poliitikko valehtelee vaaleissa.

Pacerin muotoilu on suorastaan vallankumouksellinen. Ikkunapinta-alaa on niin paljon, että Neuvostoliiton tiedustelupalvelukin olisi voinut hoitaa valvontansa matkustamosta. Yksityisyys on porvarillinen harha, ja tässä autossa kaikki ovat samalla viivalla – kaikkien tekemiset näkyvät ulospäin.

Myös mukavuusvarustelu on kohdallaan. Pacerissa matkustaminen on kuin istuisi eduskunnan täysistunnossa: tilaa on, puhetta riittää ja välillä ihmetellään, miksi kaikki kestää niin kauan.

Automaattivaihteisto huolehtii vaihtamisesta, joten kuljettajan ei tarvitse tehdä turhaa ruumiillista työtä. Työväenliikkeen saavutuksia tämäkin!

Moottorin 4,2 litraa tarjoaa sellaista työväenluokan vääntöä, että valtakunnansovittelijan viran voi lopettaa. Tämä ei ole mikään vihervasemmistolainen sähkösuristin, vaan rehellistä amerikkalaista rautaa ajalta, jolloin ilmastopolitiikka tarkoitti sitä, että ilmastointi laitettiin täysille. Tosin tästä kansalaismallista kyseinen ökyvaruste on luonnollisesti jätetty tilauskirjaa täyttäessä ruksaamatta, sillä liika ylellisyys lietsoo kateutta lisää.

Mutta! Pacerin suurin varuste ei löydy lisävarustelistalta. Se on huomioarvo. Tällä autolla et koskaan saavu huomaamatta vaikka lakkoliivitkin olisi jäänyt kotiin. Huoltoasemalla tankkaaminen muuttuu yleisötilaisuudeksi ja kaupan parkkipaikalla järjestetään spontaani kansanäänestys siitä, onko kyseessä maailman rumin vai kaunein auto.

Pacer ei ole urheiluauto eikä se yritäkään olla. Se on auto ihmiselle, joka on jo saavuttanut elämässään sen pisteen, ettei hänen tarvitse enää todistella mitään. Itsevarmat ihmiset ajavat Pacerilla.

POLTTOAINETALOUS – VALTIONTALOUDEN PEILIKUVA

Kulutus on amerikkalaiseen tapaan reilua. Bensiiniä ei mitata pikkumaisissa litroissa, vaan yhteiskunnallisessa tarpeessa.

Tankkaaminen on kuin valtion budjetin käsittely: ensin luvataan, että tällä pärjätään pitkälle, sitten huomataankin rahojen loppuvan jo puolivälissä.

Sähköautoilijat voivat jatkaa omia ilmastotalkoitaan. Tämä auto on valmistettu aikana, jolloin hiilidioksidipäästöt olivat lähinnä teollisuuden kilpailuetu ja ympäristöministeriö olisi luokiteltu salaliitoksi.

Pacerin pakoputkesta tulee sellaista hyvinvointivaltion savumerkkiä, että ilmastokokouksessa pidetään ylimääräinen tauko ja Greta Thunberg laittaa rukkaset naulaan.

TURVALLISUUS JA YHTEISKUNTAVASTUU

Pacer on turvallinen valinta. Sen leveys takaa, ettei kukaan pääse tulemaan rinnalle ilman erillistä neuvottelua. Ohittaminen on mahdollista, mutta siihen tarvitaan vähintään kahdenväliset sopimukset ja AAY hyväksyntä.

Ja jarrut, no ne ovat tietenkin demokraattiset. Kaikilla pyörillä on yhtäläinen mahdollisuus osallistua pysähtymiseen, mutta lopullinen päätös tehdään tilanteen mukaan.

ABS-järjestelmää ei tarvitse miettiä. Vuonna 1976 turvallisuuspolitiikka perustui luottamukseen, pelkoon ja siihen, että takana ajava pitää huolen omasta pysähtymisestään. Luistonestosta huolehtii fysiikan lait, sillä niitä ei tällä pirssillä uhata.

AMC PACER X 1976 – SIINÄ OIKEISTOLLA ON OVIKIN ISOMPI